Tonnikalasalaatti

Nälkä se on karppaajavieraallakin. Joten tonnikalasalaatin tekoon. Ohje löytyi karppaus.infosta, linkin takaa löytyy alkuperäinen, tässä oma versioni. Ohjeella tulee neljä annosta.

4 prk tonnikalapaloja öljyssä
Kruunumajoneesia sopivasti, en tykkää liian majoneesisista salaateista
1 iso sipuli
2 maustekurkkua
jäävuorisalaattia
ripaus mustapippuria

Valuta tonnikaloista enimmät öljyt pois ettei tule kamalan märkää. Silppua sipuli ja pilko maustekurkut ja salaatti. Sekoita keskenään. Lisää majoneesia aina vähän kerrallaan ettei tule liian märkää taaskaan. Mausta mustapippurilla. Anna tekeytyä jääkaapissa vähintään tunti.

Karppaajan tonnikalasalaatti

Helppo ohje ja nopea tehdä. Hyvin upposi ei karppaajillekin. Tämä voisi olla hyvää leivän päällä :D

Tomaattimozzarellasalaatti

Nyt kun syksy tekee tuloaan ihan todella, on hyvä palata vielä muistelemaan kesän värejä ja raikkautta. Tämä kuvan salaatti on tehty joskus kesällä, mutta ihan tänäänkin tuli syötyä sellaista nopeasti tekaistua sotkuversiota jossa basilika ei ollut ihanaa virheää vaan melkein mustaa kuivatettua purua..

tomaatteja
mozzarellaa
tuoretta basilikaa
mustapippuria, suolaa
(öljyä)

Viipaloi tomaatit ja mozzarella. Asettele lautaselle vuoronperään tomaattia, mozzarellaa ja basilikanlehtiä. Ropsauta päälle suolaa ja mustapippuria sekä öljyä loraus niin halutessasi, ja nauti.

Värit on melkein parasta

Tämä salaatti tuo kyllä kesän minun kielelle ihan koska tahansa. Surku kun meidän tomaatit on erityisesti talviaikaan niin surkeita. Pitää vaan koittaa maistelemalla löytää se makoisin vaihtoehto kaikista niistä kalvakoista raukoista. Itse en ainakaan kokonaan ilman tomaattia osaa olla ollenkaan. Sitä on yleensä aina kaapissa.

Ruokaa Bremenissä

Ruoka on meikäläisille ehkä se tärkein juttu aina matkalle lähdettäessä. Toki on kiva kierrellä ja katsella maisemia, mutta ruoka, siitä vasta hyvä mieli syntyy :) Me lähdettiin Bremeniin melko pienellä budjetilla, eikä alkujaankaan ollut tarkoitus syödä hienoissa ravintoloissa, vaan enneminkin tutustua Saksan kehuttuun kebab- ja makkarakulttuuriin. Voiko ne muka olla niin paljon parempia kuin Suomessa? Lopussa kartat ravintoloista, numerot ravintolan nimen perässä viittaa karttaan.

Lentomme saapui puolen päivän kieppeillä paikallista aikaa joten nälkähän siinä oli matkalaisilla hyvin nopeasti. Mentyämme ensin ratikalla keskustaan, lähdimme pikkuhiljaa suuntaamaan jalan kohti majapaikkaamme tarkoituksenamme pysähtyä johonkin matkan varren ruokapaikkaan.

Sopiva löytyi osoitteesta Sögersaße 72, liike nimeltä Döner & Frites (1). Söimme molemmat tuolla hivenen tylsästi klein dönerit. Siitä huolimatta että nimi viittasi pieneen, oli tämä ennemminkin sitä normaalikokoa kuin Suomen pitat. Tämä tosin ei ollut ihan tavallinen pita, vaan enemmänkin sämpylämäinen. Leipää oli aika paljon, mutta se oli hyvää. Kebab oli maukasta ja kasviksia oli paljon. Yksi klein döner maksoi 2,50 €.Nälissämme kun olimme, ei kuvaaminen tullut mieleenkään ennen kuin herkut oli jo syöty!

Döner & Frites, Sögerstraße 72

Hotellilla käytyämme päädyimme lähikebabberiaamme Stadt Kebaphausiin (2) osoitteeseen Herdentorsteinweg  36. Löytyy siis Herdentorsteinwegin ja Breitenwegin risteyksestä aivan rautatieaseman vierestä. Tuolla pääsimme vihdoin maistamaan kuuluisaa kanakebabbia. Sitä oli meille niin kovasti hehkutettu, että pieni pettymyshän siitä tietysti tuli ihan pakolla.

Kanakebab riisillä

Söimme kanakebabin riisillä ja pitalla. Ihan hyvää se oli. Maistui samalta kuin ne broilerit mitä myydään kauppojen lihatiskissä jotka on paistettu siellä uunissa siinä pyörivässä jutussa :) Näissä toki sitä paahtopintaa oli enemmän, se kai se idea onkin. Kanakebab oli aika voimakkaan makuista tämän takia, ja jäi itselleni ainakin vieraaksi. Mieluummin keskityin niihin tavallisiin herkkukebabbeihin.

Tuolla kyllä ihan joka kebabpaikassa kasvikset olivat upeita. Rapeita ja hyvännäköisiä, selkeästi tuoreita ja niitä oli PALJON. Ja erilaisia. Tuollakin taisi olla ainakin tavallista salaattia, kurkkua ja tomaattia, etikkakaalisalaattia ja sipulia. Ja tuolla oli hauska juttu joka toistui melkein joka paikassa, alimmaisena pitakebabissa oli aina persiljaa. Varmaan sitten raikastamaan henkityksen.

Tuon paikan kastike oli tosi erilainen kuin mihin on täällä tottunut, (niinkuin kyllä kaikissa muissakin paikoissa) mutta lisäksi se oli erilainen kuin missään muualla Bremenissä törmäsimme. Se oli nimittäin tillikastike. En ollut ihan varma oliko se hyvä vai outo :D

Nuo kebut olikin kalliita, pita 3,50 € ja riisillä 4,50 €.

Kanakebab pitalla

Samana iltana kävimme vielä pienellä yöpalalla hotellilta osoitteessa Rembertring 14 (3). Paikan nimi jäi meille epäselväksi. Kovasti siellä paikalliset parveilivat noin ilta-aikaan. Menimme tuonne koska Isäntä halusi jotain pientä ja paikan mainoksessa oli hot dogit tarjouksessa. Niitä menimme siis pyytämään mutta ei niitä sitten jostain syystä ollut. Tilasimme sitten yhden kanatortillan, jossa oli siis kanakebabia ja kasviksia tortillaletussa, ei mitään tortillasoosseja kuitenkaan. Ja oli tosi hyvää. Jotenkin se kanakebab maistui tuossa paljon paremmalta kuin siellä pitan välissä. Outoa :)

Beck's:n juhlaetiketti

Oluttahan siellä tuli juotua ihan runsaasti. Itsehän en olutta normaalioloissa juo, mutta tuolla kun se on halvempaa kuin vesi niin piti opetella. Noin kuukauden päivät ennen matkaa maistelin oluita miltei joka ilta ja ei se kyllä edelleenkään kovin hyvältä maistu, mutta ei se nyt enää pilannut makukokemuksia ruoan kanssa nautittunakaan. Isäntä oli tietysti onnessaan kun mistä tahansa kioskista sai ostaan reilulla eurolla kylmää olutta.

Kerran kävimme sitten ihan oikeassakin ravintolassa, Daheim:issa (7), osoitteessa Vor dem Steintor 24-26. Tänne päädyimme siksi, että olin lukenut että Ostertorsteinwegillä olisi paljon edullisia ravintoloita, joten lähdimme ratikalla sinne sitten seikkailemaan. Ostertorsteinweg muuttuu Vor dem Steintoriksi Am Doppen-risteyksessä. Kuljeskelimme sitten tuolla kadulla edestakaisin ja kun silmiin osui teksti saksalainen keittiö niin tuonne oli sitten siksi mentävä.

Isännällä oli Kalbsleber Berliner Art, eli vasikanmaksaa berliiniläisittäin. Tuon tilaamisessa kävi sikäli vahinko, että Isäntäkään ei kovin suuri kokolihamaksan ystävä ole. Mutta osasimme suomentaa tuon vasta tilauksen jälkeen :) Mutta ei hätää, sillä maksa oli todellakin hyvää. Tosi vahvan makuista, niinkuin maksa on, mutta jos maksa aina olisi tuollaista niin todellakin opettelisin syömään sitä. Maksan lisäkkeenä oli perunamuussia sekä glaseerattuja omenoita ja sipuleita. Hinta 13,90 €.

Vasikanmaksaa

Oma annokseni oli Bremenr Knipp, eli tuollainen paikallisherkku, "lihamureke", joka koostui ainakin lihasta ja ohrasuurimoista. Se oli paistettu rapeaksi pannulla jossa se myös tarjoiltiin. Rasvaa oli tuossa lihassa ainakin riittävästi. Ohran takia maku toi vahvasti mieleen mustamakkaran. Lisäkkeenä oli pannulla paistettuja perunoita pekonilla, suolakurkkuja sekä omenasosetta. Omenasose sopi täydellisesti tuon raskaan lihan kaveriksi. Hinta 8,90 €.

Jos nuo nyt sitten edustivat sitä tavallista saksalaista ruokaa niinkuin olen ymmärtänyt, niin melko raskasta syötäväähän tuo olisi joka päivä. Noin kerran maistettuna toki oikein hyvää. Voisin tuota Knippiä koittaa joskus tehdä itsekin, oli se sen verran veikeän makuista.

Bremer Knipp

Ja sitten syötiin taas vaihteeksi kebabia, tällä kertaa Öz Urfa (4) nimisessä paikassa, Hutfilterstr. 20-22. Tällä kertaa otimme pitakebabin tulisella kastikkeella. Ja se oli oikeasti tulista, mutta taas ah niin hyvää. Miten nuo kasvikset voikin olla niin täydellisiä tuolla. Ah. Ja tuolla oli välissä tuota ihanaa punakaalietikkahässäkkää, nam. Hinta 3,50 €.

Öz Urfan tulinen pitakebab

Illalla palasimme taas Ostertorsteinwegille ja menimme tällä kertaa erääseen intialaiseen pikkuravintolaan. Paikan nimi oli Indiche speisen, mutta osoitteesta ei ole tietoa. Isäntä otti Chicken New Delhi. Joka oli NIIIIIIN hyvää. Tuo kastike oli jumalaisen paksu ja mausteinen ja herkkullinen ja ihana. Annoskateus oli valtava. Hinta 5,90 €.

Kanaa currysoosissa

Itse nimittäin tyydyin Gyrostelleriin jossain oli kanakebabia salaatilla ja jugurtilla. Nälkä ei tuolloin ollut kova, mutta kun maistoin tuota Isännän annosta niin ah ja voih kun olisin voinut ihan hyvin syödä tuon pois. Tuolla tuntui olevan niin että esim. nuo intialaiset annokset oli jonkin verran pienempiä kuin Suomessa, mutta eihän niillä ollut hintaakaan juuri mitään. Ainakin Jyväskylän etnisissä paikoissa on aina niin että annos on liian pieni kahdelle ruokakerralla mutta liian iso yhdelle ja sitten syö aina itsensä kipeäksi. Tuolla annokset olivat oikein sopivia niin kooltaan kuin hinnaltaankin. Gyrostellerin hinta 3,90 €.

Kanakebab salaatilla

Asia Bistro 68 (5) osoitteessa Papenstrasse 2-4, toimi meillä lounaspaikkana viimeisenä päivänä. Täällä annosten koko oli kuin Suomessa, valtava, mutta hinnat olivat hyvin maltilliset. Isäntä söi riisiä ja kuoressa paistettua nautaa, joka oli taivaallista. Jälleen meinasi annoskateus iskeä. Liha oli NIIN hyvää! Hintaa annoksella oli 6,50 €.

Nautaa kuoressa

Oma annokseni oli paistetut nuudelit kanalla. Annos oli siis kooltaan aivan valtava ja tokikin hyvän makuinen, mutta kyllä tuo Isännän nauta niin vei voiton kaikesta, että vähän jäi harmittamaan.

Jättiannos nuudeleita kanalla

Juna-aseman lähettyvillä, mistä bussit ja ratikat lähtee, on muutamia kioskeja ja pikku grillejä, joista saa nopeasti matkaan jotain pikkusyötävää. Parissa paikassa oli ihan sisätilatkin, joissa pystyi syömään ihan paikanpäälläkin. Kävimme Hähninchen grillillä (6), jossa Isäntä otti rotbratwurstia ja minä shashlik-vartaan. Ja se varras oli aivan ihana. Koko reissun paras eväs mitä itselleni onnistuin tilaamaan. Annoksessa oli lihaa, sämpylä, kastiketta ja currya. Ja se kastike oli ihan superhyvää. Makeaa ja suolaista ja niin hyvää että leipä piti säästää siihen että sai sillä nuoleskeltua viimeisetkin pisarat sitä kastiketta talteen :) Jos menen vielä Bremeniin niin tuo on kyllä eka paikka missä käyn syömässä. Jostain syystä minulta on jäänyt näiden eväiden hinnat laittamatta muistiin, mutta mielestäni tämä oli suht edullinen ehkä noin 3-4,50 € ja bratwurstithan tuolla olivat joka paikassa 2,50-3,50 €.

Maailman paras lihavarras

Bratwursteista ei olekaan yhtään kuvaa! Meine Güte! Mutta ei niissä toki kamalasti ole mitään kuvauksellistakaan. Bratwursteja söimme aina välissä, esim. ratikka-asemalla kioskista nimeltä Martin Kiefert, rotbratwurst mit brötchen (2,40 €) ja mit kartoffelnsalat (3,50 €) (eli leivän tai perunasalaatin kanssa) ja juna-aseman tunnelissa currywurstia (2,50 €).  Bratwurstien lisukkeet vain vaihtelivat, mutta kaikki oli herkkua.

Tässä vielä kartat ruokapaikkojen löytämisen helpottamiseksi:

Ruokapaikat pitkin kaupunkia

Ostertorsteinweg

Kyllä Saksaan kannattaa mennä ruokamatkalle. Se ei ehkä oli niin kulinaristinen ja hienostunut kuin jossain muualla, mutta hyvä se kyllä ehdottomasti on. Meidän ei ainakaan tarvinnut nälkää nähdä tai haaveilla paremmista ruoista, kaikki oli hyvää ja edullisuus on aina plussaa. Nälkähän tässä tulee muistellessa.

Puffetkakku

Voi hyvän tähden kun aika juoksee nopeaan. Edellisestä postauksesta on jo kolme viikkoa, huh. Bremenpostauksia on vielä pari hihassa odottelemassa, mutta niiden kirjoittelu on aika hidasta hommaa joten vieläkään ei ole valmista. Väliin jotain muuta siis.

Puffet-jäätelö on ollut herkkuani jo ihan lapsesta saakka kun mentiin mummon ja papan mökille ja siinä oli lähellä pieni kyläkauppa missä aina käytiin jäätelöllä. Minun piti aina saada Puffet-jäätelö.

Työkaveri löysi tämän ohjeen netistä ja huikkasi siitä minulle. Kokeilulistallehan se päätyi ihan saman tien. Ohje on Kinuskikissalta.

Cookie dough:
100 g voita
1 ½ dl ruokosokeria
1 ½ tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
2 dl vehnäjauhoja
1 ½ rkl kermaa
¾ dl tummaa suklaarouhetta

Pohja:
65 g voita tai margariinia
1 ½ dl ruokosokeria
2 munaa
1 ¾ dl perunajauhoja
½ dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
1 ½ tl vaniljasokeria
4 rkl kevytkermaa
ruokaöljyä voiteluun

Jäätelö:
3 munaa
3 dl vispikermaa
¾ dl tomusokeria
1 dl glukoosisiirappia
1 vaniljatanko
(2 dl tummaa suklaarouhetta)

Aloita cookie dough-taikinasta, sillä saat muotoiltua siitä helpommin kiinteitä palloja kun taikina on ensin jähmettynyt jääkaapissa. Vatkaa voi ja ruokosokeri sekaisin. Lisää vatkaimella sekoittaen loput aineet. Nosta jääkaappiin.

Valmista pohjat. Vatkaa voi ja ruokosokeri vaahdoksi. Lisää munat. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja sekoita ne taikinaan vuorotellen kerman kanssa. Peitä uunipelti leivinpaperilla. Sivele leivinpaperiin kevyesti öljyä ympyrän muotoiselle alueelle. Nosta päälle irtopohjavuoan (halkaisija 24 cm) reunarengas. Levitä puolet taikinasta sen sisään. Paista 200 °C 8-10 minuuttia. Nosta reunarengas ympäriltä. Älä kumoa vaan anna pohjan jäähtyä leivinpaperin päällä. Ota toinen leivinpaperi ja kypsennä loput taikinasta sen päällä samaan tapaan. Anna pohjien jäähtyä sillä välin, kun valmistat jäätelömassan.

Valmista jäätelö. Erottele keltuaiset ja valkuaiset eri kulhoihin. Mittaa kolmanteen kulhoon vispikerma. Suorita vaahdotukset seuraavassa järjestyksessä: (näin sinun ei tarvitse pestä vatkaimia välillä) vatkaa ensin valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Mittaa keltuaisten joukkoon tomusokeri ja vatkaa vaaleaksi vaahdoksi. Vaahdota lopuksi vispikerma.

Halkaise vaniljatanko ja kaavi sen sisältä veitsellä siemenet. Lisää ne kermavaahtoon. Sekoita kermavaahtoon myös glukoosisiirappi. Sekoita nuolijalla käännellen kermavaahdon joukkoon keltuais- ja valkuaisvaahdot. Kaiverra lusikalla cookie dough -massasta sopivia paloja ja muotoile niitä tarvittaessa käsin kiinteiksi palluroiksi. Lisää jäätelömassan joukkoon.

Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Leikkaa myös reunojen suojaksi leivinpaperisuikaleet. Nosta toinen pohjalevyistä vuoan pohjalle. Kaada päälle jäätelömassa. Kun kaavit taikinaa vuokaan, huolehdi samalla, että sattumat leviävät mahdollisimman tasaisesti. Nosta kanneksi toinen pohja. Anna kakun jäätyä pakastimessa seuraavaan päivään.

Irrota vuoan reunarengas ja poista leivinpaperisuikaleet ympäriltä, koristele haluamallasi tavalla ja aseta tarjolle noin 30 min sisällä.

Koristelu ei vaan ole mun juttu :D Onneks maku oli ulkonäköä paljon parempi!

Siis jos en olisi tehnyt tuota cookie dough-taikinaa, niin tämä olisi ollut täydellistä. Tosi hyvää. Mutta tuo cookie dough maistui kamalasti jäiseltä rasvalta ja ne kököt säilyivät todella pitkään jäisinä vaikka koko muu kakku oli jo pehmeää.

Suosittelen siis jättämään cookie dough:t Benille ja Jerrylle ja tekemään vain ihan tavallista Puffetkakkua ilman mitään taikinahässäköitä. Meinaan ehdottomasti tehdä tätä uusiksi.

Bremenin nähtävyydet

Oluiden ja panimon lisäksi Bremenissä on tietty muutakin nähtävää paljon. Me emme ole mitään museoiden kiertelijöitä joten niistä en tiedä mitään. Tutustuimme ennalta katsottuihin kuuluisiin nähtävyyksiin ja sitten kiertelimme toki ilman sen suurempaa ajatusta pitkin kaupunkia. Alla kartta jossa näkyy käytyjen paikkojen paikat. Paikat on kartalla numeroitu ja numerot löytyvät myös tekstistä. Toivottavasti ei mene liian epäselväksi :)

Sympaattinen nähtävyys oli Mühle am Wall (1) eli söpöinen tuulimylly joka näkyi aivan kulkureitiltämme Herdentorsteinwegiltä kun kuljimme päivittäin hostellilta keskustaan. Kävimme kerran ihan kävelemässä tuulimyllyn ympäristössä ja tuulimylly sijaitsee siis Wallanlagen Parkissa, eli siksakjoen yhdessä mutkassa. Kauniina kesäpäivänä tuo olisi ehkä ihan periaatteessa viihtyisä ulkoilupaikka, mutta me olimme (yllättäen) liikkeellä sateisena päivänä jolloin emme nähneet tuolla puistossa ristinsielua. Ei ketään missään, paitsi kaksi mustaa lintusta.

Mühle am Wall

Toinen hauska nähtävyys osui myös tiellemme ihan vahingossa. Bremenin kauppakadun Sögestraßen alussa (vai lopussa?) on patsasryhmä Sikopaimen possuineen (2). Jostain olin lukevinani että tämä on sijoitettu tuohon paikalleen siksi että joskus muinoin tuossa on kulkenut joku sikojen markkinapaikalle kuljetustie. Mene ja tiedä. Kovin huonosti tuntui google mitään näitä löytävän. Patsasryhmästä löytyy kuitenkin itse sikopaimen koirineen sekä muutama iso sika ja possuja. Kovasti se tuntui ihmisiä kiinnostavan ja monet otattivat itsestään kuvia ratsastamassa sioilla. Me tyydyimme vain ihan tavanomaiseen ohikulkuräppäisyyn.

Sikopaimen-patsasryhmä

Neljä musikanttia (3) on varmasti Bremenin kuuluisimpia patsaita. Patsaan takaa löytyy kansansatu jonka Grimmin veljekset ovat aikanaan kirjoittaneet ylös. Musikantit ovat aasi, koira, kissa ja kukko jotka pakenevat ilkeiltä isänniltään tarkoituksenaan päätyä vapaamieliseen Bremeniin katusoittajiksi. Yöllä eläimet joutuvat nokakkain eräässä mökissä asuvien ryöväreiden kanssa ja yhden ryövärin jouduttua aasin potkaisemaksi, koiran puremaksi, kissan raapimaksi ja kukon takaa ajamaksi, hylkäävät ryövärit mökin hirviön pelossa ja eläimet päättävät jäädä mökkiin asumaan.

Musikantit esiintyvät Raatihuoneen läheisen patsaan lisäksi kaupungilla monissa yhteyksissä. Esim. sunnuntaisin musikanttiesitys pyörii katuteatterissa saksaksi, nämä neljä hahmoa komeilee paikallisen karkkitehtaan logossa jne. Matkamuistomyymälät olivat tietysti täynnään musikanttitavaraa ja kortteja ja toki musikantit päätyivät meidän matkamuistoihinkin, mutta siitä sitten myöhemmin.

Bremenin neljä musikanttia Raatihuoneentorilla

Bremenin tuomiokirkko, (4) eli Pyhän Pietarin kirkko (St. Petri Dom) sijaitsee myös aivan Raatihuoneen vieressä. Tämä valtava protestanttinen kirkko on rakennettu 1000 - 1200 ja viimeisimmän kerran sitä on rempattu viimeksi 70-80 lukujen vaihteessa. Kirkko on rakennettu Pyhän Pietarin kunniaksi, kuten nimikin jo kertoo. Kirkossa on ison "salin" lisäksi muutamia pienempiä huoneita, mm. hiljaisuuden huone sekä vähän jotain "museotavaraa" sekä hautakiviä, todennäköisesti myös hautoja siellä alla. Kirkosta löytyy kuulemma jokunen muumiotakin lasiarkussa (en nähnyt, onneksi).

Kirkko oli kyllä iso ja komea, ei ihan yllä kotipaikkakunnan kirkko samoihin mittasuhteisiin. Ilmeisesti voisi olla mahdollista kiivetä eteläiseen torniin katselemaan kaupungin maisemia, mutta tästä emme etukäteen tienneet mitään joten emme osanneet asiaa selvittää. Tuolta saattaisi olla ihan kohtalaiset näköalat.

St. Petri Dom

Roland-patsas (5) on musikanttien lisäksi Bremenin kuuluisimpia patsaita, sijaitsee myös Raatihuoneen lähettyvillä. Roland ei ole todellinen henkilö vaan kuvitteellinen sotasankari josta on kerrottu  tarinoita jo vuosisatoja. Patsas on pystytetty joskus 1400-luvulla. Rolandin patsaita on ilmeisesti ympäriinsä Saksassa.

Kuten musikantit, myös Roland on vahvasti näkyvillä pitkin kaupunkia, kävimme mm. pyörähtämässä Roland-Centerissä, joka on kauppakeskus jossain kaupungin laitamilla.

Roland-patsas

Schnoor (6) oli ensimmäisiä paikkoja joita itselleni tuli vastaan etsiskellessäni ennen lähtöä tietoa Bremenistä. Schnoor on siis ns. vanhakaupunki. Tai ehkä paremminkin vanhakortteli tai jopa vanhakatu. Ymmärtääkseni nimittäin Schnoor on lähillä Böttchersraße-kadun ympärille muodostunut vanhoista taloista ja niissä olevista pikkupuodeista muodostuva alue. Böttchersraßelle pääsee Roland-patsaan vierestä. Opasteet olivat hyvät. Ja jos et muuten osaa niin seuraa vain japanilaisia turisteja.

Böttchersraße oli minulle ainakin erikoinen nähtävyys kun katu oli todella kapea. Tuollaisia vaarallisia katuja ei taida enää oikein missään olla kun kaikki paikat missä niitä on ollut ovat palaneet. Ja kyllä siinä maleksiessa tuli miettineeksi sitä että mitä jos tuolla tapahtuisi jotain. Katu oli ehkä jotain 2 m leveä ja ihmisiä oli  ihan jonoiksi asti, pois pääseminen voisi olla haastavaa esim. tulipalon sattuessa. Onneksi rakennukset ympärillä oli lähinnä tiiltä.

Böttchersraße

Bremer Bonbon Manufaktur (7) on pikkuinen karkkitehdas ja -kauppa Schoorissa, osoitteessa Böttcherstraße 8. Kauppa on poikkeuksellinen sikäli että on kesäisin sunnuntaisinkin auki. Tarkemmat aukioloajat löytyy linkistä. Myymälässä, asiakkaiden näkyvillä valmistetaan karkkia. Mikäs sellaisten nimi nyt sitten lieneekään, minusta englanniksi puhutaan toffeesta, mutta ei siis ole meidän tuntemaan ruskeaa toffeeta vaan sitä yleensä valkoista jossa on raitoja eri väreillä. Ja kovahkoja ovat. En tiedä näille mitään nimeä :)

Kaupassa olisi ollut ihan hauska viipyä pidempäänkin ihmettelemässä karkkilaatuja ja karkin valmistusta, mutta kauppa oli niin täyteen ahdettu kiinnostuneista turisteista, että eihän sinne meinannut sekaan mahtua. Piipahdimme siis vain pikaisesti ostoksilla ja jatkoimme matkaa.

Bremer Bonbon Manufaktur

Mutta kaupasta lähti siis mukaan purkki happamia karkkeja sekä colatikkari. Karkit oli siis esim. erilaisilla sitrushedelmillä maustettuja. Tuossa purkissa suurin osa oli hyviä, mutta yksi karkkilaatu oli ihan kamalan paha. Yhtään en tiedä mikä se maku on, mutta huh huh, että joku osaakin tehdä niin pahan karkin :D

Muissa Schnoorin pikkuputiikeissa emme käyneet, sillä olivat yllättäen ehkä hieman kalliin näköisiä :)

Pyhän Pietarin kirkon lisäksi ihan ydinkeskustassa on toinenkin iso kirkko, Sankt Martini Kirche (8). Tämä sijaitsee aika lähellä Pyhän Pietarin kirkkoa ja isoimpana ulkoisena erona on että siinä on vain yksi torni. Osoite on Martinikirchhof 3. Kirkossa oli paljon isoja hienoja värikkäitä ikkunoita. Onko ne sitten jotain tiffanylasisia? Kirkko on rakennettu 1200-luvulla joten vanhahan se oli tämäkin. Nämä valtavat vanhat kirkot ovat kyllä omiaan saamaan ihmisen tuntemaan itsensä juuri niin pieneksi kuin me oikeasti ollaankin. Uskomattomia rakennustaidonnäytteitä mennelitä ajoilta.

Sankt Martini Kirche

Kaupungin useilla silloilla kannattaa käydä kävelemässä, niiltä saa hienoja näköaloja ja kuvia kaupungista. Alla olevassa kuvassa näkyy ihan vasemmassa reunassa vielä kolmas iso kirkko joka oli keskustassa. Siellä asti emme ehtineet käydä joten siitä en tiedä mitään. Kyseessä kuitenkin lienee kirkko nimeltä Kulturkirche St. Stephani.

Sankt Martini Kirche Wilhelm-Kaisen Brückelta (sillalta) katsottuna

Keskustan laitamilla, rautatieaseman takana alkaa iso puistoalue, Bürgerpark (9). Siellä paikalliset näyttivät lenkkeilevän mielellään ja olihan siellä paljon risteileviä teitä ja polkuja mitä pitkin hölkkäillä. Kävimme puistossa illalla, jolloin siellä oli paikkapaikoin todella pimeää. Katuvaloja oli vain siellä täällä ja niiden etäisyys toisistaan oli pitkä ja valoteho olematon. Suosittelen siis päivävierailua.

Aiemmin kaupungilla olimme ihmetelleet että kaupungilla ei juurikaan ole penkkejä joilla voisi levähtää hetkisen. Bürgerparkissa selvisi syy. Kaikki kaupungin penkkimäärärahat olivat selkeästi menneet puiston penkittämiseen sillä niitä oli muutaman metrin välein etenkin lammen rannalla. Hieman harvemmin sitten siellä metsemmässä.

Kun menee puistoon keskustasta päin niin ensimmäisenä tulee vastaan lampi jonka toisella puolella on upea valkoinen rakennus. Kyseessä on viiden tähden hotelli Dorint Park Hotel Bremen. Rakennus on kyllä aivan upea, olisinpa nähnyt sen ilta-auringossa. Näin Jyväskyläläisenä harmittelin valaistuksen suunnittelemattomuutta. Jyväkylähän on oikea Valon kaupunki, meillä on upeita valaistuksia jatkuvasti pitkin kaupunkia ja itse asiassa tänä viikonloppuna on ollut taas vuosittainen Valon kaupunki-tapahtuma jonka yhteydessä kaupunkiin tulee yleensä muutamia uusia jatkuvia valaistuskohteita ja lisäksi väliaikaisia kohteita ja installaatioita.

Se siitä mainostuksesta, mutta olisin siis toivonut että hotelli ja lampi suihkulähteineen olisi kunnolla valaistu, olisi näyttänyt epäilemättä upealta. Hotellin yhteydessä on käsittääkseni jonkinlaista kylpylätoimintaa ja lisäksi Michelin tähdellä varustettu ravintola La Terrasse. Että sinne vaan herkkusuut :)

Dorint Park Hotel Bremen

Ydinkeskustassa Weser-joen rannalla ollessa voi joen toisella puolella nähdä vanhan upean rakennuksen jossa on neljä ns. tornia. Kyseessä on vanha vesitorni (10). Vesitornille pääsee esim. menemällä ratikalla keskustasta Wilhelm-Kaisen-Brückelle (silta) ja jäämällä siellä pois. Ja tämän jälkeen kävelemällä sillan päätyttyä vasemmalleWerdersraßelle ja sitä pitkin läpi lähiön ja ohi ammattikorkeakoulun. Vesitornin näkee kyllä kun sitä alkaa lähestyä.

Vesitorni on rakennuttu 1873 ja se oli vesilaitoksen käytössä vuoteen 1983 ja Beck'sin panimon vesisäiliönä vuoteen 2008 (Lähde). Upea vesitorni on nykyään sillion tällöin messujen ja muiden tapahtumien käytössä. Tulevaisuudessa vesitornin välittömään läheisyyteen rakennetaan uusi asuinalue, jonka centerpiecenä vesitorni toimii. Vesitorni on ihan hauska kävelykohde jos aikaa sattuu olemaan. Tuolla pääsee näkemään vähän sitä ydinkeskustan ulkopuolistakin elämää.

Vanha vesitorni

Kun kerran olimme toispuol jokkee niin menimme toki samalla sitten käymään Hachezin kaupassa (11). Kyseessähän on siis paikallinen suklaatehdas myymälöineen. Siirryimme siis Werdersraßea takaisinpäin ja pois saarelta kauemmas ydinkeskustasta. Edettyämme vielä yhden sillan yli käännyimme oikealle ja päädyimme Osterstraßelle. Kadun muuttuessa Westersraßeksei alkoi suklaa tuoksua ympäristössä. Olimme siis oikeilla jäljillä :) Ja pianhan Hachezin iso seinämainos ilmaantuikin eteemme.

Lieneekö tuonne suklaatehtaalle olisi ollut mahdollista päästä vastaavalle kierrokselle kuin panimolla, mutta emme siitä ottaneet edes selvää. Meille riitti tällä kertaa vain shoppailu. Kaupassa oli niin normaalihintaisia tuotteita kuin alennettujakin. Ostimme muutamia erilaisia suklaarasioita maisteltavaksi ja kotiinviemisiksi. Tehtaalla oli kiva piipahtaa, mutta jäinpä miettimään että tuoksuuko tuolla ympäristössä aina noin voimakkaasti suklaa. Jos, niin jotenkin siellä saattaisi pidemmän päälle olla tukala asua vaikka suklaasta tykkäisikin.

Hachezin suklaa, nams

Muunmuassa semmoisissa paikoissa seikkailimme Bremenissä. Jäiköhän meiltä jotain tosi tärkeetä näkemättä?

Kanakastike

Olenpa taas sluibaillut ja edellisestä bloggauksesta on jo melkein kuukausi. Mutta veruke tässä ja teko syy tässä. En ala pitkästyttämään teitä :) Mutta täällä ollaan taas ja Bremen-postauksiakin on vielä jäljellä kunhan saan ne valmiiksi.

Ensin vähän kuvia meidän sadosta tältä kesää. Meillähän oli yhteensä 5 kg siemenperunaa, puolet Timoa ja puolet Sinistä Kongoa. Yllättäen Kongo teki paremman sadon kuin Timo. Sininen Kongo on kyllä hauska peruna, violetti/sininen niin kuoreltaan kuin sisällöltäänkin. Maku on ihan aitoa perunaa, mutta rakenne ei ole mitenkään loistava. Ei sovi erityisen hyvin oikein mihinkään. Mutta kaikenlaista siitä on tullut tehtyä, niistä postauksissa lisää myöhemmin.

Timoja

Meillä perunamaan vieressä kasvaa tällä hetkellä vielä iso kuusi-mänty-pariskunta, jotka selkeästi tuntuvat vievän suuren osan perunoiden ravinteista. Talvella taitaa tulla kohtalon hetket niille puille.

Perunoiden lisäksi meillä oli jokunen porkkanakin kasvamassa. Melkein joka ainut porkkana oli jollakin tavalla risa. Joko ne olivat haljenneet tai sitten niissä oli haaroja jos jonkinlaisia. Kuka tietää mitä oireita nämä ovat? Ravinteiden puutettako sekin?

Siniset Kongot ja haarakkaat porkkanat

Pääsi noista kuitenkin ihan maistelemaan vaikka eivät niin kovin standardin mallisia olleetkaan. Hyviä kuitenkin.

Sitten itse asiaan, eli kanakastikkeeseen. Jostain hasskusta syystä en ole varmaan ikinä tehnyt kanakastiketta perunoiden kanssa, enkä suurustanut sitä vehnäjauholla. Ei mitään havaintoa miksi ei. Nytpä inspiroiduin kokeilemaan.

Oman pellon Sinistä Komgoa, porkkanaa ja papua sekä Kariniemen kanaa kastikkeessa

rasia maustamatonta suikalebroileria
sipuli
voita
vehnäjauhoja
vettä
suolaa, valkopippuria

Ruskista broilerin suikaleet voissa ja lisää silputtu sipuli. Kuulotta. Lisää vehnäjauhoa ja sekoita hyvin. Älä kuitenkaan ruskista. Lisää vesi pienissä erissä kunnes on sopivan paksuista kastiketta. Anna kypsyä. Mausta. Tarjoa perunoiden kanssa. Meillä lisukkeena oli perunoiden ja porkkanoiden lisäksi ruusupapuja, jotka myös on poimittu omasta puutarhasta.

Ja oikein hienostihan se kanakastike sopi perunoiden kanssa. Hassu minä etten ole sitä ennen kokeillut.

Bremen: Panimokierros Beck'sillä

Heti ensimmäisenä päivänä meillä oli ainoa reissun ajalle varattu ja suunniteltu ohjelma, eli tutustuminen Beck's:in ja Haake Beckin tehtaaseen ja tuotteisiin panimokierroksella. Kierroksia järjestetään torstaista lauantaihin useita kertoja päivässä. Mahdollisuus on osallistua englannin- tai saksankieliselle kierrokselle. Ilman kunnon saksanosaamista on ainoa järkevä vaihtoehto tietysti englanninkielinen kierros.

Lippujen ostaminen tapahtuu täältä. Muistathan että liput pitää ostaa useita päiviä ennen, koska liput lähetetään postitse maksun jälkeen. Mehän emme tätä tajunneet vaan odottelimme liian pitkälle ja lippuja ei voinut enää ostaa tuolta linkistä. Ei hätää kuitenkaan, ottamalla yhteyttä tuohon Bremenin turistipalvelun Service Centreen sähköpostitse, saimme liput ostettua sitä kautta ja lippuna toimi tilausvahvistus jonka sain suoraan sähköpostiini.

Itse kierros tapahtuu karttaan punaisella merkityssä paikassa, osoitteessa Am Deich 18/19. Ette voi erehtyä paikasta sinne päästyänne. Aulassa esitetään lippu kassalle ja saadaan päälle tyylikkäät turvaliivit ja kierros voi alkaa.

Osoite on Am Deich 18/19.

Kierros kesti n. kaksi tuntia ja siihen sisältyi esitelmä brändistä, yrityksestä ja historiasta, kierros tehtaan puolella ja heidän omassa museossaan sekä oluen maistelua. Vaikka itse en normaalioloissa juo olutta enkä ole sen valmistukseen mitenkään perehtynyt, pysyin ihan hyvin kärryillä englanninkielisessä selostuksessa.

Tehtaan siiloja joissa säilytettiin mm. mallasta sekä käyttämättömänä että käytettynä.

Oli ihan mielenkiintoista kuulla jostakin noin itselle tuntemattomasta aiheesta. Beck's:iähän juodaan varmaan maailman joka kolkassa, mutta Haake-Beck oli täysin tuntematon uusi tuttavuus. Sitä ymmärtääkseni tuotetaan vain paikalliseen käyttöön. Aiemmin nuo ovat olleet erilliset panimot, mutta käsittääkseni 2000 luvun alussa molemmat siirtyivät yhden suuren panimon alaiseksi ja yhdistyivät ja omistajayritys on nykyisin nimeltään ABInBev.

Haake-Beckin Kräusen-olut.

Tehtaan edustustilat/asiakastilat mikä lienee, olivat hienot. Sieltä ei ole valitettavasti kuvaa kun en kehdannut räpsiä kun ei kukaan muukaan niin tehnyt, mutta jotenkin siinä oli sellaista hemmottelun ja ylellisyyden tuntua. Isäntä oli onnellinen kun tuolla todella osattiin laskea olut niin että niihin muodostui toinen toistaan upeampia vaahtokukkasia, ja valitteli kun täällä päin enemmänkin tuntuu että niitä koitetaan välttää.

Oluenmaistelu sisälsi kolme ihan täysikokoista olutta eikä mitään maisteluannoksia (eikä unohdeta miniprezeleitä). Jo siihen nähden kierroksen hinta, 10,50 € oli mielestäni varsin kohtuullinen. Kaksi olutta tuli pöytään kuin Manulle illallinen, yhden sai valita vapaasti listalta. Kierroksen jälkeen voi vielä käydä shoppaamassa paikan myymälässä, jossa tosin oluita ei ollut myynnissä, vaan monenlaisia laseja ja muita fanituotteita kuten sateenvarjoja ja pyyhkeitä.

Suosittelen kierrosta lämpimästi. Itse ainakin viihdyimme hyvin ja olimme vaikuttuneita. Eikä unohdeta sitä mukavaa hienoista hiprakkaa jossa poistuimme viimein tehtaalta etsimään välipalaa ;)