Kesän odotusta

Täällä taas, naurettavan pitkän tauon jälkeen. Sitä se omakotiasuminen sitten varmaan teettää. Vuosien kerrostaloasumisen jälkeen hommaa on yllättävän paljon. Ensinnäkin toki muuton tuomat lisätytöt, mutta lisäksi jokapäiväisen elämän uudet haasteet, lumityöt, lämmittäminen jne. Ja oma jaksaminen ei vain ole nyt ollut sieltä parhaasta päästä.

Koneella tulee nykyään istuttua kovin harvoin ja silloinkin sinne on yleensä ihan jotain oikeaakin asiaa, joten kaikenmaailman viihdekäyttö on vähentynyt ehkä 1/10 entisestä.

Pihan harmaudesta alkaa pikkuhiljaa työntyö jotain väriäkin esille. Ihanainen sinivuokko kukkii muutaman metrin alueella.

Lisäksi jotenkin tämä omakotitaloasuminen on tuonut mukanaan sellaisen lieveilmiön, ettei ruoanlaitto oikein kiinnosta. Suurimman osan aikaa ruoanlaitto ja kaupassa käynti on vain vastuita. Ennen molemmat oli nautinto :( Itseäkin surettaa. Ja koska ruoanlaitto ei ole nautinto, ei tule kokeiltua oikein mitään uutta vaan tehtyä aina samaa perusruokaa, eikä varsinkaan siitä huvita juurikaan postailla mitään.

Jotenkin vain tämän bloggerin avaaminen on nykyään kovin vaikeaa. Eikä vain oman blogipuolen, vaan myös muiden blogien sivut ovat saaneet viimekuukauden muhia minun osaltani aivan omissa oloissaan. Anteeksi siis näin yhteisesti kaikilta blogisiskoilta ja -veljiltä, etten ole käynyt kylässä, saatika kommentoinut mitään.

Pihan ensimmäiset kukkijat olivat nuo taustalla näkyvät vanhat lilat krookukset. Nyt vihdoin myös hätäisesti viime syksynä itse istuttamamme krookukset ovat alkaneet kukkia. 8 sipulia istutimme ja kahdeksan niistä näyttää nousseen pintaan :)

Koitan parantaa tapani. Tai ainakin nyt tosissaan olen aikeissa koittaa jatkaa blogiharrastusta. En sitten tiedä jatkuuko meininki edelleen ruokablogina, vai tuleeko uudet kiinnostuksen kohteet näkymään enemmän bloggaamisessa. Tällä hetkellähän kaikki vapaa-aika minulla menee puutarhan laitossa, joka on edellisen omistajan useamman vuoden hoitammatta jättämisen jäljiltä melkoisessa kunnossa. Luonnollinen suunta bloggailullekin saattaisi siis löytyä tuolta pihan puolelta.

Tässä tapauksessa tuskin kylläkään maltan jättää ruokapuolesta kirjoittamistakaan ainakaan ihan kokonaan, mutta tulevaisuus näyttäköön miten jatketaan. Vai jatketaanko. Oma rajallisuutensa on tässä tauon aikana ollut pakko myöntää. Kun ei ole sanottavaa, sitä ei sitten ole. Piste.

Tämän mystisen törröttäjän olen nyt veikkaillut keisarinpikarililjaksi. Korjatkaa jos näyttää joltain muulta teistä. Tämä oli myös pihan aivan ensimmäisiä kasveja ja nousi pintaan varmaan joskus 2 vkoa sitten. Kovasti tätä on ihmetelty. Tällä hetkellä näillä korkeutta n. 50 cm.

Yllä olevissa kuvissa vähän pihan meininkiä tällä hetkellä. Kovasti odottelen että pääsisin istuttelemaan kaikkea mahdollista lisää ;) Seuraava postaus on ruokajuttuja, lupaan :)

Ihanaa ja ennenkaikkea aurinkoista keväänjatkoa kaikille!