Bremenin nähtävyydet

Oluiden ja panimon lisäksi Bremenissä on tietty muutakin nähtävää paljon. Me emme ole mitään museoiden kiertelijöitä joten niistä en tiedä mitään. Tutustuimme ennalta katsottuihin kuuluisiin nähtävyyksiin ja sitten kiertelimme toki ilman sen suurempaa ajatusta pitkin kaupunkia. Alla kartta jossa näkyy käytyjen paikkojen paikat. Paikat on kartalla numeroitu ja numerot löytyvät myös tekstistä. Toivottavasti ei mene liian epäselväksi :)

Sympaattinen nähtävyys oli Mühle am Wall (1) eli söpöinen tuulimylly joka näkyi aivan kulkureitiltämme Herdentorsteinwegiltä kun kuljimme päivittäin hostellilta keskustaan. Kävimme kerran ihan kävelemässä tuulimyllyn ympäristössä ja tuulimylly sijaitsee siis Wallanlagen Parkissa, eli siksakjoen yhdessä mutkassa. Kauniina kesäpäivänä tuo olisi ehkä ihan periaatteessa viihtyisä ulkoilupaikka, mutta me olimme (yllättäen) liikkeellä sateisena päivänä jolloin emme nähneet tuolla puistossa ristinsielua. Ei ketään missään, paitsi kaksi mustaa lintusta.

Mühle am Wall

Toinen hauska nähtävyys osui myös tiellemme ihan vahingossa. Bremenin kauppakadun Sögestraßen alussa (vai lopussa?) on patsasryhmä Sikopaimen possuineen (2). Jostain olin lukevinani että tämä on sijoitettu tuohon paikalleen siksi että joskus muinoin tuossa on kulkenut joku sikojen markkinapaikalle kuljetustie. Mene ja tiedä. Kovin huonosti tuntui google mitään näitä löytävän. Patsasryhmästä löytyy kuitenkin itse sikopaimen koirineen sekä muutama iso sika ja possuja. Kovasti se tuntui ihmisiä kiinnostavan ja monet otattivat itsestään kuvia ratsastamassa sioilla. Me tyydyimme vain ihan tavanomaiseen ohikulkuräppäisyyn.

Sikopaimen-patsasryhmä

Neljä musikanttia (3) on varmasti Bremenin kuuluisimpia patsaita. Patsaan takaa löytyy kansansatu jonka Grimmin veljekset ovat aikanaan kirjoittaneet ylös. Musikantit ovat aasi, koira, kissa ja kukko jotka pakenevat ilkeiltä isänniltään tarkoituksenaan päätyä vapaamieliseen Bremeniin katusoittajiksi. Yöllä eläimet joutuvat nokakkain eräässä mökissä asuvien ryöväreiden kanssa ja yhden ryövärin jouduttua aasin potkaisemaksi, koiran puremaksi, kissan raapimaksi ja kukon takaa ajamaksi, hylkäävät ryövärit mökin hirviön pelossa ja eläimet päättävät jäädä mökkiin asumaan.

Musikantit esiintyvät Raatihuoneen läheisen patsaan lisäksi kaupungilla monissa yhteyksissä. Esim. sunnuntaisin musikanttiesitys pyörii katuteatterissa saksaksi, nämä neljä hahmoa komeilee paikallisen karkkitehtaan logossa jne. Matkamuistomyymälät olivat tietysti täynnään musikanttitavaraa ja kortteja ja toki musikantit päätyivät meidän matkamuistoihinkin, mutta siitä sitten myöhemmin.

Bremenin neljä musikanttia Raatihuoneentorilla

Bremenin tuomiokirkko, (4) eli Pyhän Pietarin kirkko (St. Petri Dom) sijaitsee myös aivan Raatihuoneen vieressä. Tämä valtava protestanttinen kirkko on rakennettu 1000 - 1200 ja viimeisimmän kerran sitä on rempattu viimeksi 70-80 lukujen vaihteessa. Kirkko on rakennettu Pyhän Pietarin kunniaksi, kuten nimikin jo kertoo. Kirkossa on ison "salin" lisäksi muutamia pienempiä huoneita, mm. hiljaisuuden huone sekä vähän jotain "museotavaraa" sekä hautakiviä, todennäköisesti myös hautoja siellä alla. Kirkosta löytyy kuulemma jokunen muumiotakin lasiarkussa (en nähnyt, onneksi).

Kirkko oli kyllä iso ja komea, ei ihan yllä kotipaikkakunnan kirkko samoihin mittasuhteisiin. Ilmeisesti voisi olla mahdollista kiivetä eteläiseen torniin katselemaan kaupungin maisemia, mutta tästä emme etukäteen tienneet mitään joten emme osanneet asiaa selvittää. Tuolta saattaisi olla ihan kohtalaiset näköalat.

St. Petri Dom

Roland-patsas (5) on musikanttien lisäksi Bremenin kuuluisimpia patsaita, sijaitsee myös Raatihuoneen lähettyvillä. Roland ei ole todellinen henkilö vaan kuvitteellinen sotasankari josta on kerrottu  tarinoita jo vuosisatoja. Patsas on pystytetty joskus 1400-luvulla. Rolandin patsaita on ilmeisesti ympäriinsä Saksassa.

Kuten musikantit, myös Roland on vahvasti näkyvillä pitkin kaupunkia, kävimme mm. pyörähtämässä Roland-Centerissä, joka on kauppakeskus jossain kaupungin laitamilla.

Roland-patsas

Schnoor (6) oli ensimmäisiä paikkoja joita itselleni tuli vastaan etsiskellessäni ennen lähtöä tietoa Bremenistä. Schnoor on siis ns. vanhakaupunki. Tai ehkä paremminkin vanhakortteli tai jopa vanhakatu. Ymmärtääkseni nimittäin Schnoor on lähillä Böttchersraße-kadun ympärille muodostunut vanhoista taloista ja niissä olevista pikkupuodeista muodostuva alue. Böttchersraßelle pääsee Roland-patsaan vierestä. Opasteet olivat hyvät. Ja jos et muuten osaa niin seuraa vain japanilaisia turisteja.

Böttchersraße oli minulle ainakin erikoinen nähtävyys kun katu oli todella kapea. Tuollaisia vaarallisia katuja ei taida enää oikein missään olla kun kaikki paikat missä niitä on ollut ovat palaneet. Ja kyllä siinä maleksiessa tuli miettineeksi sitä että mitä jos tuolla tapahtuisi jotain. Katu oli ehkä jotain 2 m leveä ja ihmisiä oli  ihan jonoiksi asti, pois pääseminen voisi olla haastavaa esim. tulipalon sattuessa. Onneksi rakennukset ympärillä oli lähinnä tiiltä.

Böttchersraße

Bremer Bonbon Manufaktur (7) on pikkuinen karkkitehdas ja -kauppa Schoorissa, osoitteessa Böttcherstraße 8. Kauppa on poikkeuksellinen sikäli että on kesäisin sunnuntaisinkin auki. Tarkemmat aukioloajat löytyy linkistä. Myymälässä, asiakkaiden näkyvillä valmistetaan karkkia. Mikäs sellaisten nimi nyt sitten lieneekään, minusta englanniksi puhutaan toffeesta, mutta ei siis ole meidän tuntemaan ruskeaa toffeeta vaan sitä yleensä valkoista jossa on raitoja eri väreillä. Ja kovahkoja ovat. En tiedä näille mitään nimeä :)

Kaupassa olisi ollut ihan hauska viipyä pidempäänkin ihmettelemässä karkkilaatuja ja karkin valmistusta, mutta kauppa oli niin täyteen ahdettu kiinnostuneista turisteista, että eihän sinne meinannut sekaan mahtua. Piipahdimme siis vain pikaisesti ostoksilla ja jatkoimme matkaa.

Bremer Bonbon Manufaktur

Mutta kaupasta lähti siis mukaan purkki happamia karkkeja sekä colatikkari. Karkit oli siis esim. erilaisilla sitrushedelmillä maustettuja. Tuossa purkissa suurin osa oli hyviä, mutta yksi karkkilaatu oli ihan kamalan paha. Yhtään en tiedä mikä se maku on, mutta huh huh, että joku osaakin tehdä niin pahan karkin :D

Muissa Schnoorin pikkuputiikeissa emme käyneet, sillä olivat yllättäen ehkä hieman kalliin näköisiä :)

Pyhän Pietarin kirkon lisäksi ihan ydinkeskustassa on toinenkin iso kirkko, Sankt Martini Kirche (8). Tämä sijaitsee aika lähellä Pyhän Pietarin kirkkoa ja isoimpana ulkoisena erona on että siinä on vain yksi torni. Osoite on Martinikirchhof 3. Kirkossa oli paljon isoja hienoja värikkäitä ikkunoita. Onko ne sitten jotain tiffanylasisia? Kirkko on rakennettu 1200-luvulla joten vanhahan se oli tämäkin. Nämä valtavat vanhat kirkot ovat kyllä omiaan saamaan ihmisen tuntemaan itsensä juuri niin pieneksi kuin me oikeasti ollaankin. Uskomattomia rakennustaidonnäytteitä mennelitä ajoilta.

Sankt Martini Kirche

Kaupungin useilla silloilla kannattaa käydä kävelemässä, niiltä saa hienoja näköaloja ja kuvia kaupungista. Alla olevassa kuvassa näkyy ihan vasemmassa reunassa vielä kolmas iso kirkko joka oli keskustassa. Siellä asti emme ehtineet käydä joten siitä en tiedä mitään. Kyseessä kuitenkin lienee kirkko nimeltä Kulturkirche St. Stephani.

Sankt Martini Kirche Wilhelm-Kaisen Brückelta (sillalta) katsottuna

Keskustan laitamilla, rautatieaseman takana alkaa iso puistoalue, Bürgerpark (9). Siellä paikalliset näyttivät lenkkeilevän mielellään ja olihan siellä paljon risteileviä teitä ja polkuja mitä pitkin hölkkäillä. Kävimme puistossa illalla, jolloin siellä oli paikkapaikoin todella pimeää. Katuvaloja oli vain siellä täällä ja niiden etäisyys toisistaan oli pitkä ja valoteho olematon. Suosittelen siis päivävierailua.

Aiemmin kaupungilla olimme ihmetelleet että kaupungilla ei juurikaan ole penkkejä joilla voisi levähtää hetkisen. Bürgerparkissa selvisi syy. Kaikki kaupungin penkkimäärärahat olivat selkeästi menneet puiston penkittämiseen sillä niitä oli muutaman metrin välein etenkin lammen rannalla. Hieman harvemmin sitten siellä metsemmässä.

Kun menee puistoon keskustasta päin niin ensimmäisenä tulee vastaan lampi jonka toisella puolella on upea valkoinen rakennus. Kyseessä on viiden tähden hotelli Dorint Park Hotel Bremen. Rakennus on kyllä aivan upea, olisinpa nähnyt sen ilta-auringossa. Näin Jyväskyläläisenä harmittelin valaistuksen suunnittelemattomuutta. Jyväkylähän on oikea Valon kaupunki, meillä on upeita valaistuksia jatkuvasti pitkin kaupunkia ja itse asiassa tänä viikonloppuna on ollut taas vuosittainen Valon kaupunki-tapahtuma jonka yhteydessä kaupunkiin tulee yleensä muutamia uusia jatkuvia valaistuskohteita ja lisäksi väliaikaisia kohteita ja installaatioita.

Se siitä mainostuksesta, mutta olisin siis toivonut että hotelli ja lampi suihkulähteineen olisi kunnolla valaistu, olisi näyttänyt epäilemättä upealta. Hotellin yhteydessä on käsittääkseni jonkinlaista kylpylätoimintaa ja lisäksi Michelin tähdellä varustettu ravintola La Terrasse. Että sinne vaan herkkusuut :)

Dorint Park Hotel Bremen

Ydinkeskustassa Weser-joen rannalla ollessa voi joen toisella puolella nähdä vanhan upean rakennuksen jossa on neljä ns. tornia. Kyseessä on vanha vesitorni (10). Vesitornille pääsee esim. menemällä ratikalla keskustasta Wilhelm-Kaisen-Brückelle (silta) ja jäämällä siellä pois. Ja tämän jälkeen kävelemällä sillan päätyttyä vasemmalleWerdersraßelle ja sitä pitkin läpi lähiön ja ohi ammattikorkeakoulun. Vesitornin näkee kyllä kun sitä alkaa lähestyä.

Vesitorni on rakennuttu 1873 ja se oli vesilaitoksen käytössä vuoteen 1983 ja Beck'sin panimon vesisäiliönä vuoteen 2008 (Lähde). Upea vesitorni on nykyään sillion tällöin messujen ja muiden tapahtumien käytössä. Tulevaisuudessa vesitornin välittömään läheisyyteen rakennetaan uusi asuinalue, jonka centerpiecenä vesitorni toimii. Vesitorni on ihan hauska kävelykohde jos aikaa sattuu olemaan. Tuolla pääsee näkemään vähän sitä ydinkeskustan ulkopuolistakin elämää.

Vanha vesitorni

Kun kerran olimme toispuol jokkee niin menimme toki samalla sitten käymään Hachezin kaupassa (11). Kyseessähän on siis paikallinen suklaatehdas myymälöineen. Siirryimme siis Werdersraßea takaisinpäin ja pois saarelta kauemmas ydinkeskustasta. Edettyämme vielä yhden sillan yli käännyimme oikealle ja päädyimme Osterstraßelle. Kadun muuttuessa Westersraßeksei alkoi suklaa tuoksua ympäristössä. Olimme siis oikeilla jäljillä :) Ja pianhan Hachezin iso seinämainos ilmaantuikin eteemme.

Lieneekö tuonne suklaatehtaalle olisi ollut mahdollista päästä vastaavalle kierrokselle kuin panimolla, mutta emme siitä ottaneet edes selvää. Meille riitti tällä kertaa vain shoppailu. Kaupassa oli niin normaalihintaisia tuotteita kuin alennettujakin. Ostimme muutamia erilaisia suklaarasioita maisteltavaksi ja kotiinviemisiksi. Tehtaalla oli kiva piipahtaa, mutta jäinpä miettimään että tuoksuuko tuolla ympäristössä aina noin voimakkaasti suklaa. Jos, niin jotenkin siellä saattaisi pidemmän päälle olla tukala asua vaikka suklaasta tykkäisikin.

Hachezin suklaa, nams

Muunmuassa semmoisissa paikoissa seikkailimme Bremenissä. Jäiköhän meiltä jotain tosi tärkeetä näkemättä?