Tourtière-lihapiirakka

Minulle on vuosien saatossa tullut niin Maku- kuin Glorian ruoka ja viini-lehtikin sekä sekava joukko muita aiheeseen liittyviä lehdykäisiä. Lehtiä on tuolla pinoissa kymmeniä, ehkäpä satojakin. Olenkohan kuitenkaan koskaan tehnyt yhden yhtä reseptiä noista ruokalehdistäni. Netistä olen kyllä käyttänyt eri ruokalehtien reseptejä, mutta olenko koskaan ottanut oikeaa paperilehteä kätösiini ja alkanut valmistaa jotakin herkkuohjetta. En välttämättä.

Kyse ei ole siitä, etteikö ohjeet olisi kiinnostavia kokeilla, vaan enemmänkin siitä että lehdet ovat minulle inspiraation ja ajatusvirran lähde, jonka seurauksena keksin tehdä jotain ja sovellan jotain ihan omaa. Nyt tähän tuli muutos.

Uusimmassa Glorian ruoka ja viini-lehdessä nro 8/2013, oli sivulla 69 Tourtière-lihapiirakan ohje. Lehden mukaan kyseinen piirakka on kanadalaisen joulun perinneruoka. Jostain kumma syystä juuri tuo ohje jäi heti mieleeni kaihertamaan ja kas vain, viikkoa myöhemmin löysin itseni kaupasta ostamasta juuriselleriä! Tässä oma versioni:

4 annosta
8 pientä perunaa
150 g juuriselleriä
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
öljyä
600 g naudan jauhelihaa
2 dl lihalientä
2 tl suolaa
1 tl timjamia
1/2 tl neilikkaa
1/2 tl kanelia
1/4 tl muskottipähkinää
1/4 tl inkivääriä
1/2 tl maustepippuria
1/4 tl mustapippuria
1 dl kuutioitua vaaleaa leipää
1 dl hienonnettua persiljaa
(1 rkl konjakkia)

600 g isoa lehtitaikinalevyä
1 kananmuna

Ota lihat huoneenlämpöön. Kuori ja paloittele perunat ja selleri ja keitä ne kypsiksi, n. 15 min. Valuta juurekset ja survo soseeksi. Jätä odottamaan.

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuumenna vokkipannussa öljyä ja kuulottele sipulit siinä pehmeiksi ja siirrä sivuun odottamaan.

Ruskista jauhelihat parissa erässä. Lisää sipulit, lihaliemi, kasvissose ja jauhetut mausteet. Anna hautua kannen alla 1,5 h välillä sekoittaen. Jäähdytä. Ota n. 1-1,5 h ennen leipomista lehtitaikina sulamaan pöydälle.

Paloittele leipä ja hienonna persilja ja lisää molemma seokseen. Mausta halutessasi konjakilla. Alkuperäisessä ohjeessa lihaseos olisi nyt siirretty jääkaappiin yön yli tekeytymään, mutta ei meillä.

Eli suoraan kasaushommiin. Jaa taikina kahteen osaan, toinen hieman isompi kuin toinen. Kaulitse näistä kaksi pyöreää levyä. Tee toisesta irtopohjavuoan (n. 22 cm) kokoinen ja toisesta isompi, niin että taikinasta riittää reunoille asti. Voit tehdä kansiosaan koristeita esim. piparimuoteilla.

Nosta isompi pohjataikina irtopohjavuokaan ja taputtele tiiviistiin nurkkiin ja reunoille. Lisää lihatäyte ja nosta taikinakansi päälle. Voitele kananmunalla. Paista 200 asteessa n. 40 min.

Nauti lämpimänä, haaleana tai kylmänä.

Ja on kyllä tuhtia evästä. Söimme tästä monta kertaa, pelkkää tätä ja salaattia ja olimme jo pienistä paloista ihan täynnä. Selleri ei kuulu omiin suosikkeihin ja joskus joudun niitä jopa keittojuuresten seasta kalastelemaan pois kun ovat niin pahoja. Mutta päätin kokeilla kuitenkin. Ja kyllä se sieltä vähän puski läpi. Ei paljon, mutta vähän. Ajattelinkin että mitäpä jos laittaisikin sen sijasta lanttua, naurista tai porkkanaa. Ehkäpä ensi kerralla. Mutta oli kyllä hauska, hieman erilainen leivottava, ja näyttävä ja täyttävä tarjottava niin arkeen kuin juhlaan.

Porkkanakakku

Porkkanakakkua on aina kehuttu minulle maasta taivaisiin ja yhden ainoan kerran olen sitä syönyt ja kyllähän se oli hyvää. Nyt sitten tuli vihdoin inspiroiduttua niin paljon että sain itsekin porkkanakakun tekaistua. Ohjeen otin Anna ja Fanny Berganströmin kirjasta Rakkautta, oliiveja ja timjamia (2008) sivulta 236. Kirjassa kaikki ohjeet ovat hieman terveellisimpiä kuin ihan tavalliset ohjeet, niinpä varmasti tämäkin. Tein ohjeeseen pieniä muutoksia kaapin sisällön perusteella, joten tässä oma versioni.

80 g rouhittuja hasselpähkinöitä
2 keskikokoista porkkanaa
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
vajaa 1 tl kanelia
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl soodaa
1 1/2 dl rypsiöljyä
reilu 2 dl fariinisokeria
3 munaa, yksi kerrallaan

Kuorrutus:
200 g maustamatonta tuorejuustoa
5 rkl siivilöityä tomusokeria
2 rkl lime- tai sitruunamehua

Vuoraa pieni, n. puolikkaan uunipannun kokoinen uunivuoka leivinpaperilla (20 cm x 30 cm) ja kuumenna uuni 175 asteeseen. Kuori ja raasta porkkanat. Mittaa kulhoon vehnäjauhot, suola, kaneli sekä leivinjauhe ja ruokasooda ja sekoita.

Vatkaa yhteen öljy ja sokeri. Sekoita yksitellen joukkoon kolme munaa. Lisää porkkanaraaste ja suurin osa pähkinärouheesta (säästä vähän koristeeksi kakun pinnalle). Kääntele lopuksi sekaan jauhoseos. Kaada taikina uunivuokaan. Paista n. 30 min ja anna jäähtyä täysin ennen kuorruttamista.

Valmista odotellessa kuorrutus. Anna tuorejuuston lämmetä huoneenlämpöiseksi. Vatkaa juusto notkeaksi ja siivilöi joukkoon tomusokeri. Lisää lime- tai sitruunamehu ja sekoita tasaiseksi. Kuorruta kakku ja ripottele pinnalle loppu pähkinärouhe. Anna tekeytyä hetken ennen kuin leikkaat annospaloiksi.

Ja olihan se ihan hyvää, mutta ei ihan niin hyvää kuin se mitä aikoinaan vuosia sitten maistoin. Toki saattaa johtua siitä että on "kevennetty" versio... Mutta kyllä tuota syö, onneksi on vielä puolikas pohja pakasteessa odottamassa käyttöä :) Ja tämä ehdottomasti paranee jääkaapissa tekeytyessään, joten kannattaa tehdä tarjoilua edellisenä päivänä.

Rasvakeitin

No nyt on meilläkin rasvakeitin. Aikamoinen lelu ja kivahan sillä on kikkailla. Vielä kun löysimme vintiltä vanhan grilliuunisysteemin niin meillähän on ihan valmis kotigrilli pystyssä. Jokusen kerran olemme tehneet keittimellä herkkuja, mutta vielä en ole kovin monimutkaisiin ryhtynyt. Lähinnä valmistavaraa olen kokeillut paistella. Ja onhan ne ranskalaiset taivaallisia kun tulevat suoraan keittimestä lautaselle!

Ranskalaisia, mustekala- ja sipulirenkaita, mozzarellatikkuja sekä jalapenopoppersseja

Kyllä tuo on kiva olla olemassa, mutta eihän sitä voi koko ajan käyttää. Yksi öljykanisteri käytettiin ällön näköiseksi ja nyt tuo on pari kuukautta ollut poissa käytössä ja tässä suunnittelen seuraavaa rupeamaa mitä silloin olisi tarkoitus tehdä. Ainakin nyt vihdoin aion fritata sen Marspatukan mitä en edellisellä kerralla saanut aikaiseksi. Lisäksi munkkien paisto hoututtaisi, tai vaihtoehtoisesti donitsien. Suolaisista haluaisin kokeilla katkarapuja ja itsetehtyjä sipulirenkaita.

Valmistuotteista mitä en voi suositella käytettäväksi rasvakeittimessä ovat Pirkan Mozzarellatikut. Niissä ei juusto pysy sisällä yhtään vaan lorahtaa öljyn sekaan saman tien. Ja voin kertoa että keittimen pesu sen jälkeen ei käy ihan käden käänteessä. Itsetehdyt mozzarellatikut sensijaan toimivat hienosti. Eivät vuotaneet ja tuli hyviä. Ne ovatkin ainoa alusta asti itsetehdyt tuotteet mitä olen tuolla vielä kokeillut tehdä. Tärkeintä on vain sen varmistaminen että kuorrutetta on kunnolla joka paikassa.

Jatkanpa haaveilua ja suunnittelua :)

Vadelmainen valkosuklaaunelma

Teki mieleni tehdä jotain herkkua jälkiruoaksi. Aikani googleteltuani päädyin Valion sivuille. Minä ihan vähän sävelsin ja lisäksi tein meille kahdelle vain puolikkaan annoksen, alkuperäinen löytyy linkin takaa. Tässä minun versio:

3 annosta (tai kaksi meidän herkkunälällä varustettua henkilöä)
75 g valkosuklaata
1 dl kuohukermaa
1 1/4 dl kreikkalaista jugurttia (myös turkkilainen käy enemmän kuin hyvin)
1/2 tl vaniljasokeria
2,5 dl kotimaisia vadelmia
liraus sitruunamehua jos tuntuu että vatut ei ole tarpeeksi happamia

Pilko valkosuklaa pieneksi. Kuumenna kerma kattilassa kiehumispisteeseen ja nosta sitten levyltä. Lisää valkosuklaa ja sekoittele kunnes on sulanut ja seos on tasaista. Lisää jugurtti ja vaniljasokeri. Sekoita tasaiseksi ja annostele annosmaljoihin. Nosta jääkaappiin jäähtymään pariksi tunniksi.

Soseuta vadelmat ja lisää tarvittaessa sitruunamehua. Nostele varovasti valkosuklaaseoksen päälle ja nosta jälleen jääkaappiin odottamaan tarjoilua. Koristele valkosuklaalastuilla.

Ei tuo huonolta näytäkään jos minulta kysytään

Ja jo vain oli hyvää. Tätä olen tuon ensimmäisen kerran tehnyt jo toisenkin kerran kun oli vieraita käymässä ja oli silloinkin ihan yhtä hyvää. Ihanan täyteläinen valkosuklaa ja kirpsakat vadelmat. Täydellisyyttä, ja niin helppoa!

Toruń - piparikaupunki

Kävinpä syksyllä pariin otteeseen bisneksiä tekemässä Puolassa, Toruńissa.

Toruń on 200 000 asukkaan kaupunki n. 270 km Varsovasta. Lentäen Toruńiin pääsee ainakin Varsovan ja Gdanskin kautta.

Toruń sijaitsee Veiksel-joen varrella ja on yksi Puolan vanhimmista kaupungeista. Kaupunki on kuuluisa siitä että astronimi Nikolaus Kopernikus, puolaksi Mikołaj Kopernik, syntyi siellä. Kopernikus on saanut oman luonnollisen kokoisen patsaan Raatihuoneen aukiolle jo vuonna 1853.

Mitähän tälle kuvalle tapahtuu. Näyttää ihan normaalilta näytöllä mutta kun lisään tähän niin tulee ihan puuroa. Tässä kuitenkin Nikolaus Kopernikuksen patsas sekä raatihuoneen torni.

Kopernikuksen lisäksi kaupunki tunnetaan pipareistaan. Eikä todellakaan ole kyseessä suomalaistyyppinen kuivakka pipari, vaan mitä monimuotoisimmat pulleat, usein hillolla täytetyt keksit joissa päällä suklaata ja jotka etäisesti maistuvat joltakin samalta mausteelta kuin meidän piparit. Tuolta voi käydä kurkkaamassa minkä muotoisia ja makuisia pipareita kaupungin kuuluisimmalla piparitehtaalla, Torunskie Piernikillä, on.

Piparikauppoja löytyy aivan ydinkeskustasta, mutta edullisemman paikan löytää jos jaksaa kävellä kaksi korttelinväliä syrjemmälle osoitteeseen Mikołaja Kopernika 42. 10 eurolla saa kassillisen pipareita.

Torunskie Pierniki-kauppa

Kaupungissa on mahdollisuus myös käydä piparimuseossa jossa pääsee leipomaan itse pipareita. Tuolla emme vierailleet, mutta paikka löytyy osoitteesta ul. Rabiańska 9.

Ja aikamoinen piparikaupunki Toruń muutenkin on, vanha kaupunki on täynnä toinen toistaan somempia rakennuksia koristeellisine julkisivuineen. Tokikin vanhan kaupungin ulkopuolella kaikki näyttää ihan toiselta. Sitä puolta en paljon ehtinyt nähdäkään. Ja ehkä parempi niin, ei se mitään kovin kaunista katsottavaa nimittäin ollut.

Vanhan kaupungin keskustassa on kauniiden talojen lisäksi paljon hauskoja patsaita. Jokaisella on varmasti tarina takanaan ja olisi mielenkiintoista ottaa niistä selvää. Tässä pari:

Kopernikuksen patsasta vastapäätä löytyy aasi-patsas, joka on samanlainen kuin samalla paikalla aikanaan 1600 luvulla ollut jota käytettiin rangaistuksena. Aasin selässä oli metallinen koroke jonka päälle väärintekijät laitettiin istumaan. Ei mikään kiva paikka istuksia, luulen.

Rangaistus-aasi, turstien suosikki

Toinen, hieman söpömpi patsas löytyy saman Raatihuoneen aukion toisesta reunasta, suloinen pieni koira kököttää siellä sateenvarjon ja knallin kanssa. Koira on sarjakuvahahmo professori Filutekin koira. Hajamielinen Filutek seikkaili sarjakuvassaan yli 50 vuotta ja koira on tässä vartioimassa omistajansa tavaroita. Patsas tehtiin vuonna 2005 Filutekin kirjoittajan Zbigniew Lengrenin 87. vuotisjuhlan kunniaksi.

Tätä söpöistä pikkukoiraa voi käydä paijaamassa kaupunkiin tutustumisen yhteydessä.

Tässäpä tällainen pohjustus aiheeseen, jatkossa muutamia Toruń-aiheisia postauksia tulossa vielä lisää.

Lähteet Wikipedia ja tämä.

Kinkkukiusaus tuoreesta perunasta

Harvoin olen ylipäänsä kiusauksia tehnyt, mutta silloinkin aina valmiista pakasteperunasipuliseoksesta. Nytpä sitten päätin koittaa ihan perinteisellä tyylillä kun sitä on kehuttu niin paljon paremmaksi. Meillä pataan pääsi tavallista keltaista perunaa sekä sinistä kongoa, siitä hurmaava väri :) Ohjetta katsoin Kotiruoka-kirjasta (Isotalo&Kuittinen, 2006, 71. painos, s. 161)

1/2 kg perunoita
2 sipulia
350 g palvikinkkua
3-4 dl kermamaitoa tai kermaa
1 tl suolaa
hiven mustapippuria ja timjamia

Kuori ja leikkaa perunat ja sipulit ohuiksi suikaleiksi. Suikaloi myös palvikinkku. Pane suikaleet voideltuun laakeaan uunivuokaan. Lisää mausteet kermamaitoon ja kaada 2 dl seoksesta suikaleiden päälle. Kypsennä 175-200 asteessa n. 1 h. Lisää vuokaan loppu kermamaito kypsennyksen puolivälissä. Anna seistä hetki ennen tarjoamista.

Ja olihan se ihan hyvää, mutta omalta osaltani sanoisin, ettei se niin paljon parempaa ollut kuin pakasteesta tehty. Ehkä se paremmuus ei ole niin suurta kuin vaiva mikä tuosta kaikesta pilkkomisesta seurasi. Joten uskoisin jatkossa pääasiassa pysytteleväni pakastesuikaleissa. Mutta tulipahan kokeiltua :)

Tarte Tatin

Jo pitkään minua oli houkuttanut tehdä Tarte Tatinia. Pari kertaa olen sitä tehnyt ja hyvää on tullut, mutta edustavaa kuvaa en ole siitä onnistunut vielä saamaan. Aion nyt luovuttaa, sillä en jaksa enää ahdistua yhden kuvan vuoksi, joten tässä kokemukseni ilman kuvaa tällä kertaa. Ohjeen googlasin Aurinko ja kuu-blogista. Tein vain puolikkaan annoksen kun minulla ei oikein ollut muuta tarkoitukseen sopivaa paistovälinettä kuin pienehkö kasari.

Pohja:
50 g pehmennyttä voita
1,5 dl jauhoja
0,5 dl tomusokeria
1/2 rkl kylmää vettä

Täyte:
3 kotimaista omenaa
1 dl sokeria
50 g voita

Nypi pehmennyt voi jauhojen ja tomusokerin joukkoon kunnes seos on rakeinen. Lisää joukkoon vesi. Tee taikinasta pallo ja laita jääkaappiin lepäämään.

Valmista täyte: Laita voi ja sokeri kattilaan ja anna sulaa. Lisää kuoritut ja lohkotut kodattomat omenat. Anna omenoiden karamellisoitua kunnes voi ja sokeri ovat muuttuneet tummahkon karamellin väriseksi (n. 20 min). Nostele seosta jatkuvasti etteivät alimmat omenat pala. Kun omenat ovat valmiit, anna seoksen jäähtyä sen verran että kiehuminen lakkaa.

Litistä taikinasta palasia (n. 0,5 cm paksuisia) ja päällystä omenat kattilassa taikinalla. Laita komeus uuniin 200 asteeseen n. 20 min tai kunnes taikina on ruskistunut. Ota kattila uunista ja anna jäähtyä muutama minuutti. Kaada piiras ylösalaisin tarjoiluastialle. Tarjoa haaleana tai kokonaan jäähtyneenä sellaisenaan tai vaniljajäätelön ja miksei vaniljakastikkeenkin kera.

Ja onhan tuo siis tosi hyvää. Eihän se muuta voi olla noilla sokeri ja voimäärillä. Mutta kuvaa tuosta ei kyllä pysty ottamaan. Lopputulos on nimittäin lähinnä vain kasa omenoita. Joten todennäköisesti teen jotain väärin, koska tuotos ei pysy yhtään koossa vaan leviää samantien omenakasaksi kun sen kattilasta kaataa tarjoiluastiaan. Mutta makuhan se tärkein on.